Herb Washington - sprintteri pesien välillä

Herb Lee Washington ei urallaan koskaan koskenut mailaan saati sitten räpylään. Hänellä oli kuitenkin yksi taito mitä monella ei ollut. Hän oli todella nopea.

Herb Washington syntyi 16.11.1951 Belzonin kaupungissa, Missisippin osavaltiossa. Hänen isänsä sai kuitenkin pian pojan synnyttyä töitä Michiganin Flintista autoteollisuuden kukoistaessa Yhdysvalloissa 1950-luvulla ja perhe muutti töiden perässä.

Flint Central High Schoolissa Herb löysi intohimonsa pikajuoksua kohti. Hän juoksi koulun ennätyksen sadalla jaardilla kellottaen ajaksi 9.4 sekuntia. Tämä herätti monen yliopiston huomion ja stipendejä nuorelle sprintterille tarjottiin laajalti. Lopulta hän päätyi pysymään kotiseudulla ja valitsi opinahjokseen Michigan State Universityn. Koulussa oli tuohon aikaan myös muita afroamerikkalaisia opiskelijoita, mikä helpotti päätöksen tekemistä kiristyneessä 1950-luvun Yhdysvalloissa.

Washington niitti nimeään yliopistosarjoissa ja voitti useita NCAA titteleitä ja Big 10 mestaruuksia. Hän rikkoi useita 50 ja 60 jaardiin ennätyksiä jonka myötä hän herätti myös kiinnostusta muiden lajien kykyjenetsijöissä.

Pikajuoksun ohella, Washington pelasi koulussa myös amerikkalaista jalkapalloa. Vuoden 1972 NFL draftissa hänet varattiin 13. kierroksella Baltimore Coltsiin mutta hän ilmoitti varaustilaisuuden jälkeen, että hän ei jättäisi kouluaan kesken ja palaisi suorittamaan tutkinnon loppuun.

Washington käänsi katseensa myös vuoden 1972 Munchenin olympialaisiin ja tavoitteli paikkaa Yhdysvaltain joukkueessa, joka lopulta jäi kuitenkin vain haaveeksi. Pikakelauksella kaksi vuotta eteenpäin ja Herb Washington oli 23-vuotias juuri yliopistosta valmistunut, jolla oli maailma auki. Hän alkoi miettiä vaihtoehtojaan ja amerikkalainen jalkapallo nosti jälleen päätään hänen elämässään.

Uusi amerikkalaisen jalkapallon liiga, World Football League, oli perustettu NFL:n kilpailijaksi ja hänelle tarjottiin paikkaa pelata liigassa. Detroit Wheels tarjosi rahakasta sopimusta nuorelle pikajuoksijalle ja halusi hänet pelaamaan joukkueessa laitahyökkääjän paikkaa. Ennen sopimuksen allekirjoittamista, hän sai kuitenkin puhelun, joka tulisi muuttamaan hänen elämänsä.

Oakland Athleticsin omistaja Charles O. Finley oli ostanut seuran vuonna 1960 kun Athletics oli vielä sijoitettuna Kansas Cityssa. Joukkue muutti vuonna 1968 länsirannikolle Oaklandiin ja Finley oli tunnettu tempauksistaan joilla markkinoida joukkuetta, mutta samalla hänet tunnettiin myös omistajana joka käytti aikaa etsiessään keinoja joilla joukkue saisi kilpailullista etua.

Finley haki joukkueeseen pelaajia, jotka olivat hyviä bunttaajia (näpäytyslyöjiä),hyviä puolustamaan ja myös tietenkin pelaajia jotka olivat erityisen nopeita.

Oakland käytti vuodet 1967-1978 yhteensä kuutta erilaista ns. erikoispelaajaa ja tämä strategia oli erityisen tunnettua kautta liigan “Oaklandin juttuna”. Herb Washington täytti Oaklandin vaatimuksista yhden ja hän sopi muottiin täydellisesti.

Finley soitti Washingtonille tarjotakseen hänelle paikkaa pinch runnerina. Pinch runner on ikään kuin vaihtojuoksija jonka tehtävänä on tulla kentälle otteluiden lopussa ja juosta pesälle päässeen etenijän puolesta.

Oaklandilla oli ollut vaihtojuoksija vuodesta 1967 alkaen, Alan Lewis. Lempinimeltään “Panamalainen” oli lyönyt urallaan .207 lyöntikeskiarvolla ja yhden kunnarin. Urallaan Athleticsissa hän oli 156 ottelussa varastanut 44 pesää. Kauden 1973 lopussa Finley oli kuitenkin päättänyt, että Lewis ei tuottanut tarpeeksi arvoa joukkueella ja hänet tiputettiin farmiin. Vuoden 1973 jälkeen Alan Lewis ei pelannut enää koskaan MLB tasolla.

Washingtonin erityinen nopeus sai Finleyn ajattelemaan, että miehen vauhti toisi joukkueelle enemmän juoksuja ja hän tulisi varastamaan pesiä kuin huomista ei olisikaan.

Herb epäröi kun Finley kertoi puhelimassa, että tämä tarjosi hänelle paikkaa Oakland Athleticsissa. Washington tiesi baseballin kuviot ja ymmärsi, että pelaajia saatettaisiin vapauttaa sopimuksesta milloin tahansa. Herb vaati itselleen “no cut” sopimusta eli häntä ei voisi purkaa sopimuksestaan kauden aikana.

Finley nauroi Herbin ehdotukselle: “Tiedätkö, kenelle on tuollaisia sopimuksia? Vida Bluella, Reggie Jacksonilla ja Catfish Hunterilla. Kuvitteletko, että sinä olet samalla viivalla näiden herrojen kanssa?” Herb vastasi: “En tietenkään, mutta yksikään heistä ei juokse kovempaa kuin minä!”

Muutamien päivien neuvottelujen jälkeen Washington allekirjoitti helmikuussa 1974 yhden vuoden ja 45 000 dollarin sopimuksen. Sopimukseen kuuli myös 20 000 dollarin allekirjoitusbonus. Sopimus sisälsi myös pykälän; häntä ei voisi vapauttaa sopimuksesta kauden 1974 aikana. Sopimus sisälsi myös yhden erikoisen lisäpykälän.

Washingtonin täytyisi kasvattaa viikset ennen Spring Trainingin alkua. Tämä kuitenkin tuotti ongelmia miehelle koska hänellä ei viikset ottaneet kasvaakseen. Ennen kirjautumista Spring Training leirille, hän maalasi maskaralla itselleen puuttuvat viikset ja sai lisäpykälän täyttymisestä palkkioksi 2 500 dollaria.

Finley oli innoissaan uudesta erikoismiehestään ja kertoi esittelytilaisuudessa, että Washington yksin toisi joukkueelle 10 voittoa lisää. Washington ei kuitenkaan saanut joukkuekavereilta lämmintä vastaanottoa vaikka Oaklandin kulttuurissa oli hankkia erikoismiehiä.

Joukkueen kapteeni Sal Bando kutsui Washingonia Finley´s Folly (Finleyn hullutus) kun häneltä toimittajat kyselivät uudesta joukkuekaveristaan. Pukukopissa pelaajat myös pilailivat miehen kustannukselta. Washingtonin lokeroon ilmestyi tuliterä maila ja hanska saatesanoilla: “Tiedämme, että et tule näitä koskaan tarvitsemaan mutta halusimme, että tunnet kuuluvasi joukkoon”.

Useita joukkuekavereita hiersi ajatus siitä, että aikaisempi erikoismies Alan Lewis oli myös onnistunut jotenkin lyöntilautasella eikä hänellä ollut vain yhtä erikoistaitoa kuten Washingtonilla. Herbilla ei ollut aikaisempaa kokemusta ammattilaisbaseballista ja monelle oli vaikea hyväksyä, että pelaaja joka osasi vain juosta kovaa, vei paikan joukkueessa.

Washingtonille täytyikin opettaa perusteet, mitä on juosta pesien välillä MLB tasolla. Hänelle palkattiin oma valmentaja, Maury Wills, joka oli yksi MLB:n legendaarisimmista pesäjuoksijoista. Herrat hioivat yhdessä miten juosta ja kääntyä pesien välillä, milloin juosta täyttä vauhtia kuten urheilukentällä, miten ottaa ennakkoa pesillä ja miten syöksyä pesälle. Herrat käyttivät aikaa useita tunteja hioakseen perusteet kuntoon. Kausi 1974 oli kulman takana.

Herb Washington, joka kauden aikana sai lempinimen Hurricane Herb, esiintyi kaudella 1974 yhteensä 92 ottelussa varastaen 29 pesää. Yksi muistettava tapaus tuon kauden runkosarjasta oli kun Herb Washingtonin juoksu tasoitti pelin, jonka Athletics lopulta voitti ja samalla rikkoi legendaarisen syöttäjän Gaylord Perryn 15-ottelun voittoputken.

World Seriesin 2. ottelussa Los Angeles Dodgersia vastaan Washington kuitenkin poltettiin 1. pesälle ja mies sai virheestään paljon kritiikkiä. Joukkueen kapteeni Sal Bando oli kritisoinut Washingtonin valintaa World Series rosteriin sanomalla: “Mikäli hän tekee virheen World Series pelissä, hän ei ehkä saa toista mahdollisuutta korjata virhettään”. Washingtonin onneksi Oakland Athletics juhli vuoden 1974 World Series mestaruutta.

Washingtonilla oli ollut roolinsa joukkueen voittaessa mestaruuden ja seuraavalle kaudelle hän halusi lisätä osaamistaan. Hän käytti pitkän talven harjoitellen lyömistä ja puolustamista, toivoen voivansa auttaa joukkuettaan ensi kaudella enemmän. Athletics hanki Washingtonin yllätykseksi talvella kaksi erikoismiestä lisää joukkueeseen.

Dan Watkins, joka oli kilpaillut pikajuoksussa Washingtonia vastaan, saapui seuraan. Hän oli pelannut 340 ottelua farmissa vuosina 1970-1974 varastaen 224 pesää. Toinen seuraan hankittu erikoismies oli Matt Alexander, joka oli nopea ja hyvä puolustamaan.

Finley kertoi Spring Trainingin yhteydessä, että Athletics lähtisi kauteen kahdella erikoismiehellä ja Herb Washington olisi toinen heistä. Kuitenkin vain 13 peliä oli kulunut vuoden 1975 kaudesta ja Washington vapautettiin sopimuksestaan. Joukkueen kapteenilla Sal Bandolla oli jälleen sanansa sanottavansa: “Olisin pahoillani hänen puolestaan jos hän olisi oikea pelaaja”. Finley kertoi syyksi vapautukselle:“Mestaruuskilpailu on tänä vuonna tiukempi. Meillä on vaihtojuoksijoita jotka pystyvät myös lyömään.”

Finley myös myöhemmin lisäsi, että Washingtonilla olisi mahdollisuus palata joukkueeseen kauden lopussa tai kaudelle 1976 mutta näin ei koskaan tapahtunut. Washingtonin baseballura oli tullut päätökseen.

Hieman yli kauden kestäneellä uralla mies pelasi 105 ottelussa. Hän ei koskaan syöttänyt. Ei ikinä koskenut mailaan, ei räpylään. Hänellä oli urallaan 48 pesän varastus yritystä, onnistuen siinä 31 kertaa. Hän teki urallaan 33 juoksua.

Hänen Toppsin kortissa vuodelta 1974 oli jopa merkitty pelipaikakseen designated runner. Washington oli myöhemmin uran jälkeen sanonut, että hän oli tuolloin ainoa pelaaja maailmassa, jonka ainoa tehtävä baseballissa oli vain juosta. Hänen mukaansa se toi mukanaan paljon paineita. Hänen täytyi varastaa jokainen pesä ja jos hän ei niin tehnyt, hänen roolinsa oli epäonnistunut.

Herb Washingtonin kokeilu pelaajana jolla oli vain yksi erikoistehtävä, toi mukanaan muille joukkueille ajatuksen siitä, että kokoonpanoon voidaan hankkia vain yhden ominaisuuden osaavan pelaajan. Jollain tasolla voidaan ajatella, että Herb Washington oli eräänlainen pioneeri joukkueen rakennuksessa.

Reggie Jackson sanoi myöhemmin eräässä haastattelussa: “Hän osasi juosta. Hän teki valtavasti töitä sen eteen, että hän olisi parempi juoksija pesillä”. Myös muut joukkuekaverit myöhemmin ylistivät Washingtonin työmoraalia: “Hän otti työnsä erittäin vakavasti. Arvostimme hänen nopeutta ja työmoraalia.”

Herb Washingtonista ei koskaan pitänyt tulla baseballpelaajaa. Hän ei edes halunnut sitä. Hänelle kuitenkin tarjoutui siihen mahdollisuus, hän käytti sen ja teki valtavasti töitä sen eteen. Hän jätti jälkensä pelin historiaan.

Eikä hän vain jättänyt jälkeään historiaan. Hän kirjoitti siihen nimensä- hän on World Series mestari.