Kupillinen kunnareita - Jumalallinen fanituote

16. huhtikuuta 2026
Kirjoittanut: Tomi Korkeamäki, joka on Suomen kovin Ohtani-fanipoika
Kansikuva artikkelille Kupillinen kunnareita - Jumalallinen fanituote

First Pitch

Chicago White Sox ilmoitti viime viikolla, että se jakaa faneille 11.8. pelattavassa kotipelissä Redsia vastaan kylkiäisenä Paavin hattuja. Paavi Leo, joka on Yhdysvalloista kotoisin, nousi paaviksi valitsemisen jälkeen baseball-fanien tietoisuuteen kovana Sox-fanina. Tämä kollaboraatio tämän uutisen jälkeen on tuonut paljon huumoria ja hauskaa julkisuutta White Soxille.

Nyt tämä paavin hattujen jako kuitenkin meni vielä ennakkotiedoista poiketen uudelle tasolle. White Sox ilmoitti muutamaa päivää myöhemmin, että JOKAINEN joka tulee 11.8. White Soxin kotipeliin saa itselleen tuon kyseisen hatun.

Miserando atque eligendo. Armahtaen ja valiten. Näin toimii Paavi ja White Sox.

New York Metsin supertähti Francisco Lindor tilitti itselleen 14.4. pelatussa ottelussa Los Angeles Dodgersia vastaan kauden ensimmäisen kunnarin. Kun kautta oli tuon ottelun jälkeen kasassa 18 peliä, on hidas alku ollut hieman huolestuttavaa.

Mikä tekee tuosta tilastosta vielä oudomman? Tuo kunnari oli Lindorin koko alkukauden ensimmäinen lyöty juoksu sisään. Mets on aloittanut katastrofaalisesti ja sen tähtipelaajan pitää alkaa heräämään jo kohmeesta.

Don´t stop believin´! Tigers jatkoi tätä nykypäivän baseball-trendiä ja sitoi nuoren, vasta 21-vuotiaan Kevin McGoniglen, kahdeksanvuoden jatkosopimukseen, jonka taattu arvo on 150 000 000 dollaria.

Sopimukseen sisältyy 14 000 000 dollarin allekirjoituspalkkio sekä 5 000 000 dollarin siirtopalkkio (assignment bonus) jokaisella kerralla, kun sopimus siirretään toiselle Major League -organisaatiolle.

Ennen kauden alkua Baseball America antoi hänelle ainoana pelaajana korkeimman mahdollisen “80-tason” arvosanan lyömisestä. Julkaisussa huomautettiin, että hän oli viime vuonna ainoa ammattilaispelaaja (minor league), joka sijoittui parhaan 20 prosentin joukkoon lyöntivoimassa, lyöntipäätöksissä sekä osumatarkkuudessa.

Kevin McGoniglen aika ei ole pian, se on nyt!

Grand Slam

St. Louis Cardinalsin Jordan Walker johtaa kunnaritilastoa ja on sellaisessa 80 kunnarin vauhdissa. Itse huutelin kauden alla, että Walkerista ei ole enää edes baseballin pelaajaksi. Tämmöistä tämä on tällä tasolla! Kausi on toki nuori ja johonkin kuoppaan tai suohon Walker vielä tällä kaudella itsensä kaivaa, mutta nyt nähdään, onko oppia tullut siitä, miten sieltä kaivetaan itsensä ylös. Toivon todella, että mies rikkoo Barry Bondsin ennätyksen. Se olisi ultimaattisin tasonnosto ikinä!

Jackie Robinsonin päivää vietettiin 15.4. Tuona päivänä läpi liigan kaikki pelaajat kantoivat numeroa 42. Robinsonin tuolloinen joukkuekaveri Pee Wee Reese onkin todennut aikoinaan mainiosti: “Ehkä meillä kaikilla on huomenna numero 42, jotta he eivät erota meitä toisistaan.” (engl. “Maybe tomorrow we’ll all wear 42, so they won’t tell us apart.“)

Reese sanoi tämän puolustaessaan joukkuetoveriaan Jackie Robinsonia, joka rikkoi baseballin rotuesteen 15.4.1947.

Samalla päivämäärällä 120 vuotta sitten pelattiin myös Japanin baseballhistoriassa merkittävä ottelu. Silloin pelattiin nimittäin historian ensimmäinen japanilainen ammattilaisbaseball-ottelu. Tarinassa on kuitenkin Yamamoton sliderin kaltainen hämäys; peliä ei pelattu Japanissa, vaan pienessä Frankfortin kaupungissa Kansasissa, Yhdysvalloissa. Vaikka baseball oli jo suosittua Japanin yliopistoissa, ammattilaispelaamista ei siellä vielä tunnettu. Vuonna 1906 nebraskalainen promoottori Guy Green päätti hyödyntää Japanin silloista suosiota ja kokosi joukkueen, joka tunnettiin nimellä “Green’s Japanese Base Ball Team”. 

Joukkue koostui pääosin Kaliforniassa asuneista japanilaisista siirtolaisista eli isseistä ja ottelu pelattiin Frankfortin paikallista lukiojoukkuetta vastaan. Se hävisi ensimmäisen ottelunsa Frankfortille lukemin 14–3. Joukkue jatkoi valtavaa kiertuettaan halki Keskilännen, pelaten yli 150 ottelua kesän 1906 aikana. He saavuttivat lopulta yleisön kunnioituksen taidoillaan, vaikka joutuivatkin kohtaamaan aikakauden syrjintää.

Tämä ottelu pelattiin tasan 30 vuotta ennen kuin Japanin oma ammattilaisliiga (nykyinen NPB) perustettiin vuonna 1936. Se osoitti, että japanilaiset pystyivät kilpailemaan baseballin emämaassa, ja monet näistä pelaajista palasivat myöhemmin Kaliforniaan perustamaan omia seurojaan, kuten Nanka Baseball Clubin.

Closer

Välillä sitä on oikeasti pysähdyttävä miettimään, mihin aikaan tällä maapallolla sitä itse baseballia katsoo. Olen lukenut ja kuullut satoja myyttisiä tarinoita Babe Ruthista, Ty Cobbista ja muista hahmoista aikaa ennen meitä, jotka tekivät asioita, joista kerrotaan vielä sata vuotta myöhemmin. Yksi, josta ainakin itse ehkä kerron kiikkutuolissa tarinoita, on Shohei Ohtani.

Olen Ohtanin fanipoika (haastakaa oikeuteen!) joten aion nyt miehestä palasen kirjoittaa. Ohtani jahtaa tällä hetkellä ennätystä, joka on ollut voimassa vuodesta 1949 asti. Ted Williams eteni pesälle 84 kertaa peräkkäin kaudella 1949. Ohtanin putki, nyt kirjoitushetkellä 48, on jo ennätys japanilaissyntyiselle pelaajalle, jota aiemmin piti hallussa Ichiro Suzuki.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Ohtani syötti ottelussa Metsia vastaan ja normaalisti myös DH paikalla lyövä japanilainen, oli tällä kertaa lepovuorossa lyömisestä. Putki siis jatkuu koska lyöntiruutuun miestä ei viety.

Jos joku tuon ennätyksen pystyy rikkomaan, se on myyttinen Shohei Ohtani.

Loukkaantumisia tulee väkisinkin tässä lajissa, jossa pelataan lähes joka päivä. MLB.com-sivustolla on mainio juttu oudoimmista loukkaantumisista. Jokainenhan meistä nyt on lyönyt käden seinään paitaa pukiessa ja soittanut saikkua sen jälkeen.

Milwaukeessa satoi vettä vaikka katto oli kiinni. Tämä on ihan uuden tason suoritus.

Tässä uusin Terapia:

Takaisin blogiin