Over and out – Villen aika astua sivuun bunkkerista

Se ensimmäinen viesti silloisen twitterin “deeämmään”, niinkuin nuoriso sanoisi, oli varmaan joskus vuoden 2020 alkupuolella. Ei minulla sitä viestiä enää ole kun olen jotenkin onnistunut tekemään itselleni mahdottomaksi kirjautua nykyiseen X:än sisälle minkä sain totea syksyisen puhelimen vaihdon myötä, mutta muuan Tomi Korkeamäki silloin tiedusteli kiinnostusta alkaa tekemään podcastia baseballista ja loppu on niin sanotusti historiaa.

Toki korona heitti meille silloin kapuloita rattaisiin ennen kuin päästiin aloittamaan, mutta Spotifysta katsoin, että ensimmäinen jakso on julkaistu 21.2.2021. Se oli muuten jännittävää aikaa.

Nyt 163 jaksoa myöhemmin minun on aika jättää jäähyväiset. Tämä ei ollut helppo päätös, mutta se on oikea päätös. En sen enempää halua avata mitä viime vuonna henkilökohtaisessa elämässä tapahtui, eikä nekään asiat enää sinällään tähän päätökseen vaikuttaneet niin en koe tarpeelliseksi mennä yksityiskohtiin. Tietäkää vaan se, kun puhutaan oman Blue Jays-fanituksen parhaasta kaudesta niin olisin kyllä bunkkerissa ollut jos siihen olisi ollut paukkuja.

Mikä päätökseen sitten vaikutti on se, että kaipuuta bunkkeriin ei tällä hetkellä ole vaikka viime kerrasta on omalla kohdalla kulunut jo liki puoli vuotta. Yleensä kyllä viimeistään tässä tammikuussa se uuden kauden kutkutus on jo vahvasti läsnä eikä sitä nyt ole ja mielestäni se puhuu selkeästi puolestaan, että nyt on aika astua sivuun.

Voisinko silti mennä joka viikko bunkkeriin valmistautumatta ja vetää vähän vasurilla geneeristä ympäripyöreätä paskaa ilman mitään todellista sisältöä? Totta kai voisin, mutta se ei ole oikein Tomia eikä Iiroa eikä teitä kuuntelijoita kohtaan eikä se myöskään ole minun tapa toimia.

Onkin aika kiitosten. KIITOS Tomi, ilman sinua ei olisi Baseball Terapiaa. Te kuuntelijatkaan ette tiedä miten paljon Tomi on tämän homman eteen tehnyt varsinkin ennen Iiron saapumista mukaan. Minä en ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta onneksi ei ole tarvinnut ollakaan.

KIITOS Iiro. Ensimmäinen tyyppi josta voi vilpittömästi sanoa, että ilman Terapiaa me ei todellakaan tiedettäisi toisistamme. Kiitos, että lähdit kolmantena hommaan messiin kun pyydettiin.

KIITOS tietysti eniten kaikille teille siellä näyttöjen toisilla puolilla. Olette sitten kuunnelleet meitä kerran, kymmenen tai kaikki 163 kertaa niin kyllä se merkitsee minulle eniten, että olette antaneet meille teidän arvokasta aikaa on se sitten työmatkoilla tai lumitöiden tai lenkkien tai sen bissen äärellä.

Olen tutustunut moniin ihmisiin sen viiden vuoden aikana mitä ollaan tätä hommaa tehty joihin en varmasti muuten olisi tutustunut. Ollaan päästy järjestämään parikin peli-iltaa, ollaan päästy Myllypuroon testailemaan lajia ja nuo asiat sekä kaikki ihmiset onkin matkasta päällimmäisenä mielessä.

Terapia jää myös loistaviin ja osaaviin käsiin eikä laatu tästä kärsi, todennäköisesti vain päinvastoin. Saatetaan saada muutama Dodgers ja Yankees-fani lisää kuuntelijoiksi kun minä en ole enää bunkkerissa.

Loppuun liitän kohdan minkä tekoäly tarjosi kun pyysin sitä kirjoittamaan tämän artikkelin:

“Baseball Terapia ei ole koskaan ollut vain podcast. Se on ollut yhteisö, keskustelupaikka ja monelle – myös minulle – tapa purkaa ajatuksia, intohimoa ja joskus turhautumistakin baseballin maailmasta.”

Over and out. Baseball is the best.💚