Peli, joka ei muutu: Baseball viattomuuden ja pysyvyyden ankkurina fiktiossa

Stranger Things sai vihdoin päätöksensä Netflixissä. Sarjan viimeisessä, eeppisessä jaksossa oli eräs yksityiskohta, joka kiinnitti huomioni.

Baseball.

Spoilerivaroitus: Sarjassa alusta asti mukana ollut Steve Harrington selviää hengissä loppuun saakka. Lukuisissa jaksoissa baseball-mailaa heiluttanut hahmo nähdään päätösjakson lopussa – 18 kuukautta seikkailun päättymisen jälkeen – Little League baseball-joukkueen valmentajana.

Tämä herätti sohvan pohjalla pienen hymähdyksen: amerikkalaisessa tuotannossa baseballia käytettiin jälleen kerran normaaliuden symbolina. Kun Hawkinsia viisi vuotta terrorisoineet demogorgonit ja muut varjomaailman hirviöt olivat vihdoin poissa, mikäpä kuvaisi paluuta arkeen paremmin kuin baseball?

Eräs elokuvahistorian tunnetuin monologi baseballista, jonka lausuu Terence Mann (James Earl Jones) elokuvassa Field of Dreams (1989) kuuluu seuraavasti:

“The one constant through all the years, Ray, has been baseball. America has rolled by like an army of steamrollers. It has been erased like a blackboard, rebuilt and erased again. But baseball has marked the time. This field, this game: it’s a part of our past, Ray. It reminds us of all that once was good and it could be again."

"Ainoa vakio kaikkien näiden vuosien läpi, Ray, on ollut baseball. Amerikka on vyörynyt ohi kuin höyryjyrälauma. Se on pyyhitty pois kuin liitutaulu, rakennettu uudelleen ja pyyhitty taas. Mutta baseball on mitannut aikaa. Tämä kenttä, tämä peli: se on osa menneisyyttämme, Ray. Se muistuttaa meitä kaikesta siitä, mikä kerran oli hyvää - ja mikä voisi olla hyvää uudelleen.”

Baseball, tuo Amerikan kansallispeli, toimii symbolina sille, että tapahtuipa ympäröivässä maailmassa mitä tahansa, peli on ja pysyy. Tätä symboliikkaa on hyödynnetty onnistuneesti monissa muissakin elokuvissa ja tv-sarjoissa.

Mainiossa Interstellar-elokuvassa (2014) baseballilla on merkittävä rooli. Se ei ole vain harrastus, vaan se kantaa syvää symbolista merkitystä ihmiskunnan kuihtumisesta ja myöhemmin sen selviytymisestä.

Elokuvan alussa baseball-ottelu keskeytyy hiekkamyrskyyn. Stadion on rähjäinen, ja peli on vain varjo entisestään. Pääosaa esittävän Matthew McConaugheyn hahmon, Cooperin, appiukko Donald muistelee, kuinka hänen nuoruudessaan katsomossa ei tarvinnut käyttää hengityssuojaimia ja peliä pelattiin “oikein”. Tämä symboloi sitä, kuinka ihmiskunta on pakotettu luopumaan unelmistaan ja keskittymään vain selviytymiseen. Baseball edustaa tässä viimeistä linkkiä menneeseen kukoistukseen.

Elokuvan lopussa baseballilla on jälleen vahva symbolinen arvo. Cooper herää avaruusasemalla Saturnuksen lähellä paikassa, jonne ihminen on löytänyt tiensä. Hän katsoo ulos ikkunasta ja näkee ihmisten pelaavan baseballia. Peliä pelataan nyt lieriön muotoisessa elinympäristössä, jossa pallo lentää “ylöspäin” ja rikkoo talon ikkunan. Ihminen on selvinnyt hengissä, mutta niin on myös baseball.

Toinen vaikuttava esimerkki löytyy yhdestä kaikkien aikojen parhaista minisarjoista, Band of Brothersista (Taistelutoverit, 2001).

Toinen maailmansota on kestänyt pitkään, ja miehet pelaavat baseballia Itävallassa kuluttaakseen aikaa odottaessaan uutisia seuraavasta komennuksesta. Kesken pelin kapteeni Winters saapuu kertomaan miehille, että rauhasta on sovittu ja sota on ohi. Sodan uuvuttamat pelaajat ovat helpottuneita tiedosta ja jatkavat peliä, joka muistuttaa heitä ajasta kotona ennen sotaa.

Baseball tarjoaa sotilaille palan normaaliutta, mutta siihen liittyy uutisten valossa myös syvempää symboliikkaa: kotiinpaluu on viimein lähellä. Onhan baseball ainoa palloilulaji, jossa päätavoitteena on palata sinne, mistä aloitettiin – kotiin.

Hieman futuristisemmissa sarjoissa, kuten Star Trek: Deep Space Nine (1993–1999), baseball toimii symbolina menneestä ajasta. Sarjassa kapteeni Benjamin Siskon työpöydällä lepäävä baseball-pallo on yksi keskeisimmistä symboleista, ja sen merkitys on monitasoinen.

Sarjan alussa Sisko selittää baseballin avulla “profeetoille” – ajattomille avaruusolennoille – mitä on olla ihminen. Hän käyttää peliä metaforana lineaariselle ajalle: jokainen heitto on uusi mahdollisuus, ja vaikka strategioita voi luoda, lopputulos on aina arvaamaton. Kun Sisko joutuu hylkäämään aseman sodan vuoksi, hän jättää pallon pöydälleen viestiksi viholliselle: hän aikoo vielä palata. Pallo on lupaus siitä, että miehitys on vain väliaikaista.

Maailmassa, jossa baseball on lajina lähes kuollut, se edustaa Siskolle yhteyttä menneisyyteen, perheeseen ja perinteisiin. Sarjassa nähdään myös jakso, jossa baseballia pelataan. En löytänyt koko jaksoa internetin syövereistä, mutta tämä YouTubesta löytynyt pätkä oli koomisuudessaan kirjaimellisesti kuin toisesta maailmasta.

Kun pandemia iski lähes kuusi vuotta sitten ja maailma tuntui murenevan ympäriltä, mieleeni on syöpynyt ikuisesti eräs hetki. Etelä-Koreassa avattiin pitkän odotuksen jälkeen ensimmäisenä yksi maailman suurista baseball-sarjoista, KBO.

Avasin kannettavan tietokoneeni kotona, jossa olin eristyksissä ja suojassa muilta ihmisiltä, ja käynnistin suoran lähetyksen. Ruudulla kohtasi kaksi minulle täysin tuntematonta joukkuetta. Pelaajista en tiennyt nimeäkään, mutta pelin minä tunsin – ja tuona hetkenä se tuntui ainoalta normaalilta asialta maailmassa.

Baseball ei ole viihteessä aina vain urheilua, vaan se esitetään usein sivilisaation ja inhimillisyyden ankkurina. Se edustaa lupausta siitä, että maailma voi olla taas ehjä. Kun Band of Brothersin sotilaat pelaavat sodan lopussa tai Cooperin perhe katsoo ottelua pölyn keskellä Interstellarissa, baseball muistuttaa meitä kotiinpaluusta – niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

Kuten Field of Dreams -elokuvassa todetaan, maailma voi muuttua ja pyyhkiytyä pois, mutta peli pysyy. Baseball on meille kotipesä, joka muistuttaa siitä, mikä meissä on hyvää silloinkin, kun kaikki muu ympärillä säröilee.