Unelma, joka ei suostunut kuolemaan: Bert Shepardin kaksi elämää
---
Amerikan Yhdysvallat täyttää tänä vuonna 250 vuotta, ja lähes koko tuon ajan maan rinnalla on kulkenut baseball. Se on laji, joka on tunnettu kyvystään synnyttää legendoja ja tarinoita, jotka ylittävät urheilun rajat. Baseball-kentillä on nähty sankaritekoja, jotka peilaavat koko kansakunnan sielua.
Yksi tällainen uskomaton luku kirjoitettiin vuonna 1945, kun nuori mies Indianasta todisti, ettei edes sota voinut pysäyttää miestä, jolla oli tarina vielä kerrottavanaan.
Eräs baseballin arvostetuimmista historioitsijoista, John Thorn, aloitti juhlavuoden kunniaksi esseesarjan lajin vaiheista. Sen ensimmäinen osa sisältää lyhyen maininnan pelaajasta, joka raivasi tiensä Major Leagueen asti valtavista vastoinkäymisistä huolimatta.
Olen aina ollut kiinnostunut pelaajista, jotka saivat liigassa vain “kupillisen kahvia”. Heistä, joiden tilastoihin on jäänyt vain yksi ainoa ottelu Major Leaguessa. Jos lasketaan karkeasti National Leaguen perustamisesta vuodesta 1876 lähtien, on lajin historiassa pelattu jo noin 250 000 ottelua. Näiden pelien joukossa on pelaajia, jotka ovat tahkonneet tuhansia otteluita, ja sitten on niitä, jotka ovat olleet mukana vain kerran.
Yksi heistä on Bert Shepard.
Bert Robert Shepard syntyi kesäkuun 28.päivä 1920 Dana, Indianassa. Perheen isän yrityksen kaatuessa 1930-luvun laman kourissa, nuori 10-vuotias Bert joutui muuttamaan isoäitinsä luokse Clintonin pikkukaupunkiin Indianassa. Hän oli itse kertonut, että ensimmäiset muistot baseballista olivat isoäidin radiosta kuunnellut St. Louis Cardinalsin vuoden 1931 World Series -ottelut.
Nuorta poikaa pidettiin lahjakkaana niin amerikkalaisessa jalkapallossa kuin koripallossakin. Koska Clintonin High Schoolissa ei ollut omaa baseballjoukkuetta, nuori mies pelasi baseballia paikallisessa puoliammattilaisjoukkueessa vasenkätisenä syöttäjänä.
Hän jätti koulun kesken 17-vuotiaana seuratakseen unelmaansa ammattilaisurasta baseball-kentillä. Shepard pakkasi laukkunsa ja nousi Kaliforniaan matkaavaan rahtijunaan unelmansa perässä. Hän löysi töitä renkaiden pinnoitajana ja pelasi sunnuntaisin paikallisilla urheilukentillä. Sana alkoi pian kiertää tästä nuoresta vasenkätisestä syöttäjästä.
Chicago White Sox tarjosi vuonna 1939 minor league -sopimusta Shepardille, joka takasi hänelle 60 dollaria kuukaudessa. Hänet siirrettiin kaudella 1940 Wisconsin Rapidsin joukkueeseen, jossa hän syötti 43 vuoroparia, mutta hänen syöttöjensä kontrolli oli hukassa. Hänen ERA oli 6.09 ja hän kävelytti 48 lyöjää. White Sox vapautti hänet ja murtuneena miehenä hän palasi Clintoniin valmistuakseen high schoolista.
Vuonna 1941 Shepard oli kerännyt itsensä epäonnistumisen jälkeen ja päätti antaa baseball-unelmalleen vielä uuden mahdollisuuden. Hän teki sopimuksen St. Louis Cardinalsin kanssa ja kiersi ensin Kalifornian kautta Arizona-Texas Leagueen ja lopulta kaudella 1942 hän pelasi La Crosse Blackhawksin riveissä Wisconsin State Leaguessa.
Samat ongelmat kuitenkin jatkuivat eikä Shepard löytänyt kontrollia syötöilleen. Kaudella 1942 hän kävelytti 122 lyöjää 172 syötetyssä vuoroparissa. Hän saavutti 9–13 rekordin ja 4.45 ERA:n.
Maailma oli kuitenkin myllerryksessä vuonna 1942 ja Yhdysvallat oli liittynyt toiseen maailmansotaan. Shepard liittyi armeijan ilmavoimiin maaliskuussa 1943. Lentosotakoulun alokaskauden jälkeen ja ansaittuaan “siipensä”, vänrikiksi ylennetty Shepard lähetettiin Wormingfordiin, Englantiin, jossa hän sijoitettiin 55. hävittäjäryhmään, joka lensi Lockheed P-38 Lightning -hävittäjillä. Vuosi sen jälkeen, kun hän oli liittynyt armeijaan, tämä nuori mies Indianasta oli yksi ensimmäisistä liittoutuneiden lentäjistä, joka lensi päiväsaikaan Berliinin yllä.
Toukokuun 21. päivänä vuonna 1944 Liittoutuneet olivat suunnitelleet valtaisaa iskua saksalaisten lentotukikohtaan Hampuriin, ja vaikka Shepard ei alun perin ollut mukana operaatiossa, hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Tämä oli hänen 34. lentonsa Saksan ilmatilassa ja hän oli itse ajatellut palaavansa tukikohtaan iltapäiväksi baseball-otteluun, johon hän oli ilmoittautunut mukaan.
Isku Hampurissa onnistui, mutta Sheppardin lentäessä takaisin tukikohtaan, hänen koneensa joutui tykityksen kohteeksi. Ammukset repivät hänen oikeaa jalkaansa ja rytäkässä hän menetti tajuntansa. Kone laskeutui pellolle, josta paikalliset maanviljelijät hänet löysivät. Maanviljelijät halusivat tappaa vihollisen talikolla, mutta paikalle sattunut Luftwaffenin lääkäri, Ladislaus Loidl, sekä kaksi sotilasta estivät maanviljelijää tappamasta amerikkalaista sotilasta.
Saksalaiset lääkärit amputoivat hänen oikean jalkansa 30 cm polven alapuolelta. Toipumisen jälkeen hänet siirrettiin Meiningenin kaupunkiin, jossa kanadalainen lääkäri esitteli hänelle jalkaproteesin. Totuttuaan proteesin kanssa kävelemiseen, hän pelasi muiden potilaiden kanssa koppia ensin krikettipallolla ja myöhemmin harjoitteli syöttämistä baseballilla. Kahdeksan kuukautta kestänyt olo sotilasvankina sai päätöksensä helmikuussa 1945, kun osana vankien vaihtoa Shepard pääsi palaamaan takaisin Clintoniin.
Palattuaan kotiin, hän huomasi, että pystyi vielä syöttämään, vaikka joutuisi nyt elämään lopun ikänsä proteesin kanssa. Hän pelasi paikallisessa puoliammattilaisjoukkuseessa ja haave ammattilaisuudesta palasi mieleen. Saatuaan uuden proteesin Walter Reedin sairaalassa Washingtonissa, Yhdysvaltojen apulaissotaministeri Robert Patterson tuli tapaamaan Shepardia lahjoittaaksen hänelle tunnustuksen hänen palveluksestaan, urheudestaan ja rohkeudestaan, ja kysyi Shepardilta: “Mikä miehen tavoite nyt on?“.
Shepard vastasi lyhyesti: “Haluan pelata baseballia.”
Patterson palasi vierailun jälkeen toimistolleen ja soitti hyvälle ystävälleen Clark Griffithille, Washington Senatorsin omistajalle. Griffith suostui tarjoamaan Shepardille paikan kevään harjoituksissa ja maaliskuun 14. päivä Shepard saapui Senatorsin leirille College Parkiin, Marylandiin. Senatorsilla ei ollut aikomusta käyttää häntä runkosarjan peleissä, vaan pitää hänet joukkueen mukana syöttäjien apuvalmentajana. Shepard tiesi tämän itsekin ja kertoi myöhemmin, että Griffith tarjosi hänelle paikkaa sympatian vuoksi.
Saattoi olla Luojan lykky, että Shepardin oikea jalka amputoitiin eikä vasenta jalkaa. Vasenkätisenä syöttäjänä, hänen vasenjalkansa toimi tukijalkana, mikä mahdollisti vielä hänen syöttämisensä. Leirin edessä Shepard sai mahdollisuuden syöttää, ja kun Griffith huomasi, että Shepard pystyi vielä syöttämään kovaa ja hänen liikkumisensa kentällä näytti siltä, kuin hänellä ei edes olisi proteesia, Griffith tarjosi hänelle Major League -sopimusta maaliskuun 29. päivä 1945. Hänelle luvattiin, että kunhan hän saa kontrollinsa kuriin, hänet lisätään Major League -rosteriin.
Shepard ei ollut syöttänyt pitkään aikaan tositoimissa, joten Senators järjesti hänelle muutaman harjoitusottelun, joissa hän pääsi kohtaamaan oikeita lyöjiä pelinomaisissa tilanteissa.
Hän syötti hyvin Norfolk Naval Training Stationia vastaan ja Senatorsin manageri Ossie Bluege nimesi Shepardin aloittavaksi syöttäjäksi Brooklyn Dodgersia vastaan pelatussa harjoitusottelussa, joka oli järjestetty sodanuhrien avustustoimintaa varten.
Neljän vakuuttavan vuoroparin syöttämisen jälkeen Shepard lisättiin Senatorsin Major League -rosteriin ottelun jälkeen. Pitkään Shepard toimi vain lyöntiharjoitusten syöttäjänä, mutta media nosti hänet esille. Hänestä maalattiin esikuvaa kaikille sodassa loukkaantuneille veteraaneille ja hän kiersi sairaaloita puhumassa sekä kannustamassa muita sodan veteraaneja.
Hän itse piti julkisuutta syynä siihen, että sai pysyä Senatorsin joukkueessa ennen kuin pääsi todistamaan kykynsä. Hän pysyi vaihtosyöttäjien mukana rosterissa ilman esiintymistä, kunnes koitti 4. elokuuta 1945.
Senators oli kauden lopussa brutaalin otteluohjelman kourissa. Ottelu Boston Red Soxia vastaan 4. elokuuta oli jo neljäs peräkkäinen doubleheader ja seuraavana päivänä oli luvassa jo viides.
Red Sox johti doubleheaderin toista ottelua 4. vuoroparin jälkeen lukemin 14–2, ja koska vaihtosyöttäjät olivat jo lähes käytetty, manageri Bluege kutsui Shepardin peliin kahden palon tilanteessa pesät täynnä.
Ensimmäinen lyöjä, jonka Shepard kohtasi Major League -debyytissä, oli George “Catfish” Metkovich. Shepard sai huijattua Metkovichin ja tilitti strikeoutin. Hän syötti ottelun loppuun antaen Red Soxille vain yhden juoksun kolmella lyönnillä.
Hänen lopulliseksi tilastoriviksi jäi 5.1 IP, 3 H, 1 ER, 1 BB, 2 SO.
Vakuuttavan debyytin olisi luullut antaneen managerille luottamusta, mutta Bluege ei aikonut riskeerata American Leaguen mestaruutta, jota Senators jahtasi yhdessä Detroit Tigersin kanssa. Senators jäi lopulta vain puolentoista ottelun päähän Tigersista ja sijoittui toiseksi American Leaguessa.
Tuo peli 4. elokuuta 1945 jäi Bert Shepardin uran ainoaksi Major League -tasolla. Senators vapautti hänet sopimuksestaan syyskuun 30. päivä 1945.
Shepard tavoitteli paikkaa Senatorsin kokoonpanossa vielä kaudella 1946. Sota oli kuitenkin päättynyt, ja rintamalta palasi lukuisia entisiä MLB-pelaajia, joten Shepard jäi ilman pelipaikkaa. Senators palkkasi hänet kuitenkin valmentajaksi pääsarjamiehistöönsä.
Tämä rooli alkoi kuitenkin vaivaamaan miestä ja hän itse pyysi, että hänet siirrettäisiin Minor League -tasolle Chattanoogan joukkueeseen, jotta hän pääsisi syöttämään. Siirto hyväksyttiin, mutta pelaamattomuus näkyi hänen otteissaan ja vanhat ongelmat syöttöjen kontrollin kanssa palasivat.
Senators lopulta vapautti Shepardin sopimuksestaan kauden päätteeksi ja hän joutuikin sairaalaan kipeytyneen amputoidun jalan kanssa. Hänelle tehtiin operaatio Walter Reedin sairaalassa, jossa jalkaa jouduttiin amputoimaan enemmän.
Kaudelle 1947 hän sai sopimuksen St. Louis Brownsin kanssa, josta ei kuitenkaan koskaan auennut paikkaa Major League -rosterissa. Myöhemmin samana vuonna, sen jälkeen kun hänet oli vapautettu Brownsista, Shepard sai tarjouksen puoliammattilasijoukkueelta Willistonista, North Dakotasta. Willistonin joukkue tunnettiin yhtenä maan parhaimmista puoliammattilaisjoukkueena.
Willistonin joukkue sai kutsun saapua pelaamaan ensimmäistä kertaa järjestettävään Western Canada Baseball -turnaukseen ja Shepard syöttikin turnauksessa Ligon Colored All-Starsia vastaan hyvää peliä, mutta joutui lopulta taipumaan 1–0 lukemin.
Myöhemmin samana vuonna Shepard palasi Walter Reediin uusiin leikkauksiin, ja vuoden 1948 aikana hän joutui turvautumaan kyynärsauvoihin suuren osan ajasta. Seuraavana vuonna Shepard palkattiin pelaajavalmentajaksi Connecticutin Waterburyyn Colonial Leagueen. Hän sanoi halunneensa valmentajaksi, koska: “Minulla on aina ennen ollut valmentaja, joka pelkäsi antaa minulle mahdollisuuden. Nyt se on itsestäni kiinni. Joka neljäs päivä kokoonpanoa laatiessani, se yhdeksäs mies tulee olemaan syöttäjä B. Shepard.”
Hän luotti kykyihinsä tehokkaana syöttäjänä niin vahvasti, että ehdotti kauden palkaksi vain yhtä dollaria sillä ehdolla, että saisi 400 dollaria jokaisesta syöttämästään voitosta. Lopulta hän suostui 4 000–4 500 dollarin palkkaan, mutta elokuussa hänet vapautettiin valmentajan tehtävistä seuran ilmoitettua, ettei sillä ollut enää varaa hänen palkkaansa. Hänen joukkueensa uhkasi mennä lakkoon, kunnes pelaajakomitea keräsi paikallisilta kauppiailta tarpeeksi rahaa maksaakseen valmentajansa palkan loppukauden ajalta.
Vuonna 1952 Shepard erotettiin St. Augustine Saintsin managerin tehtävästä, kun joukkueen saldo oli kaksi voittoa ja 13 tappiota. Ironista lienee se, että joukkueen molemmat voitot tulivat otteluissa, joissa Shepard itse oli syöttövuorossa.
Hän oli keskeinen pelaaja National Amps -baseball-joukkueessa, joka koostui sotasankareista, joiden raajojen amputaatiot olivat seurausta sotavammoista. Shepard oli myös mainio pelaamaan golfia, huolimatta amputoidusta jalasta. Vuosina 1968 ja 1971 Shepard voitti Yhdysvaltojen amputoitujen golfmestaruuden.
Peliuran päätyttyä Shepard ja hänen vaimonsa muuttivat Etelä-Kaliforniaan, missä hänestä tuli Hughes Aircraftin turvallisuusinsinööri. Hän työskenteli samassa roolissa myös rakennusyrityksessä ja useissa eteläkalifornialaisissa vakuutusyhtiöissä ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 1982.
Myöhempinä vuosinaan hän toimi vammaisten työntekijöiden oikeuksien puolestapuhujana. Hän suunnitteli keinotekoisen nilkan, joka mahdollisti huomattavasti paremman liikkuvuuden hänen omien vammojensa kaltaisista vakavista jalkavammoista kärsiville.
Ollessaan jo seitsemänkymppinen, Shepard sanoi usein pohtineensa: “Kuka pelasti henkeni?” Hän ei tiennyt, että samoihin aikoihin eräs Shepardin tarinan tunteva brittiläinen liikemies oli metsästysmatkalla Unkarissa. Siellä hän tapasi toisen metsästäjän, eläkkeellä olevan lääkärin nimeltä Ladislaus Loidl, joka kertoi tarinan siitä, kuinka hän oli kerran pelastanut haavoittuneen amerikkalaislentäjän tämän pudonneesta koneesta. Loidl muisteli, että hänen vaimonsa oli tehnyt mekon lentäjän laskuvarjosta, ja hän muisti lukeneensa Bert Shepardin nimen lentäjän tunnuslevyistä.
Brittimetsästäjä ehdotti, että Loidl ottaisi yhteyttä Shepardiin. Hän tekikin niin, ja toukokuussa 1993 miehet tapasivat lääkärin kotona Itävallassa - 49 vuotta heidän ensimmäisen kohtaamisensa jälkeen saksalaisella taistelukentällä. Jälleennäkeminen näytettiin This Week in Baseball -ohjelman jaksossa. “Rukoilin tätä”, Shepard sanoi. “Ja puolen vuosisadan jälkeen unelmani on uskomattomalla tavalla toteutunut.”
Tämän unelman saavuttaminen saattoi olla Shepardille jopa tärkeämpää kuin hänen aiempi haaveensa pelata baseballin pääsarjassa.
Shepard sai aivoinfarktin ja kuoli 87-vuotiaana 16. kesäkuuta 2008 asuessaan hoitokodissa Highlandissa, Kaliforniassa. Häntä jäivät kaipaamaan entinen vaimo Betty (he olivat eronneet muutama vuosi ennen hänen kuolemaansa 48 aviovuoden jälkeen), kaksi poikaa, Justin ja Preston, kaksi tytärtä, Penny ja Karen, sekä yhdeksän lastenlasta. Häntä jäivät kaipaamaan myös kolme hänen veljeään: Martin, Gene ja John.
Bert Shepard on edelleen historian ainoa pelaaja, joka on pelannut Major Leaguessa jalkaproteesin kanssa.
Bert Shepardin elämäntarina ei päättynyt vammautumiseen, vaan se huipentui Griffith Stadiumin syöttökummulle, todistaen, ettei unelmia voi amputoida.
Siinä on meille kaikille jotain opittavaa.
Lepää rauhassa, Bert.
Lähteet:
https://sabr.org/bioproj/person/bert-shepard/
https://www.baseball-reference.com/players/s/shepabe01.shtml
https://www.baseball-reference.com/bullpen/Bert_Shepard
Kuvat:
https://ripbaseball.com/2022/03/18/grave-story-bert-shepard-1920-2008/
https://pajoeguzzardi.medium.com/bert-shepard-one-legged-wwii-hero-7d508ecff234